Viestintä?

"You cannot not communicate"

Yllä olevan on sanonut Paul Watzlawick, ja se on keskeinen osa viestinnän tutkimusta. Luennolla sivuttiinkin eri tapoja viestiä, ja eritoten reagoimattomuus nostettiin keskeiseksi tavaksi viestiä. Se, että ei osallistu esimerkiksi tunnilla on eräänlainen viesti, ja myös se, että saapuu ylipäänsä luennolle, kertoo jotakin. Mielestäni oli oikein hyvä että reagoimattomuutta painotettiin, sillä itse en olisi tullut sitä ajatelleeksi, ja nyt se herätti pohtimaan ja huomaamaan kuinka suuri osa viestinnästämme on ulkoisesti päin "passiivista" tai "neutraalia."

Myös koko organisaatio voidaan nähdä viestintänä, ja kielen valta on siinä erittäin suuri. Mielestäni sanavalintojen lisäksi sillä, miten sanoo asiat on suuri merkitys viestinnässä. Luennolla tultiinkin siihen lopputulokseen, että kehonkieli voittaa aina sanat, sillä sanat voivat valehdella. Tämä kuvaa mielestäni hyvin nykymaailman tapaa viestiä. Sähköpostiviestitkin hiotaan viimeisen päälle, jottei syntyisi syytöksiä tai väärinymmärryksiä sanavalinnoista. Kaiken kirjoitetun viestinnän ajatellaan olevan virallista, se tallentuu ja sen voi tarvittaessa näyttää kolmannelle osapuolelle. Tällöin ihminen toimii herkästi ns. "poliitikon" virassa, eli kaunistelee ja kiemurtelee sanoissaan ja asiassaan. Usein huomaa opettajistakin, että eivät tule sanoneeksi oikein mitään, kun eivät tiedä mitä uskaltaa sanoa ja mitä ei ilman syytösten mahdollisuutta.

Tutkimustulokset viestinnän alalla ovat osoittaneet johtajan työn koostuvan suurimmaksi osaksi viestinnän ja tiedon kanssa pelailemisesta. Johtamisessa, ja organisaatioissa ylipäätään on tärkeä jakaa tietoa, ja varmistaa että se saavuttaa kaikki/oikeat henkilöt. Suurimmaksi ongelmaksi tiedotuksessa koetaan sen saavuttamattomuus, eli tieto ei saavuta kaikkia joille se kuuluu. Tiedon lisäksi viestintä oli toisessa suuressa osassa, ja siinä tapa/tyyli puhua on tärkeässä roolissa. Jo pienillä valinnoilla, kuten imperatiivin (eli käskymuodon) muuttamisella konditionaaliin (-isi) eli pyytävään tai kysyvään muotoon, on vaikutusta. Esimerkiksi "Tee tämä 10.12 mennessä" sijaan kannattaa sanoa "Tekisitkö tämän 10.12 mennessä?" Sen lisäksi että miten puhutaan olisi syytä myös kiinnittää huomiota siihen, mistä ei puhuta. Huomaatko välttäväsi joitakin aihepiirejä puheessasi? Jos, niin mistä se johtuu? Onko asia tärkeä, merkityksetön vai tabu? Itsetarkkailu ja muiden tarkkailu on mielestäni suuressa roolissa, kun halutaan kehittyä tai ihan vaan huomata asioita ympäriltä ja sisältä.