Tiimi vai ryhmä?

Tiimi vai ryhmä?

Luennolla pohdittiin tiimin ja ryhmän eroa. Ryhmä määriteltiin ihmisjoukoksi, jossa on vähintään kaksi jäsentä. Ryhmän jäsenet ovat ns. "sattumanvaraisesti" ryhmässä ilman psykologista sopimusta. Tiimiinkin ajatellaan kuuluvan vähintään kaksi jäsentä, mutta, psykologisella sopimuksella. Ryhmän voisi siis ajatella olevan ulkoapäin tehty jako, esimerkiksi johtajan summittaisesti valikoima joukko ihmisiä. Tiimin ymmärsin enemmän itse valituksi, yhteistä päämäärää kohti pyrkiväksi joukkueeksi. Tiimin jäsenet eivät välttämättä ole "valinneet" olla osa tiimin jäseniä, pikemminkin he ovat "ymmärtäneet" että he ovat osa joukkoa, jolla on loppujen lopuksi sama päämäärä, ja puhaltamalla yhteen hiileen he saavuttavat päämääränsä nopeammin.

 Lisäksi luennolla käytiin ryhmän kehityksen vaiheita, jotka kronologisessa järjestyksessä ovat: muotoutuminen, kuohunta, yhdenmukaisuus, kypsä vaihe ja hajoaminen. Mielestäni ryhmän muodostaminen ei aina aiheuta kuohuntaa, eikä aina hajoa, joten en pidä kyseistä vaihejakoa niin onnistuneena.

  Tiimiasiaan liittyen käytiin tiimirooleja. Roolit oli jaettu ajattelu-, ihmis- ja toimintasuuntautuneisiin, mikä on mielestäni oikein kuvaava jaottelutapa. Tiimissä esiintyy varmasti karkeasti jaoteltuna juuri noilla kolmella tavalla suuntautuneita tiimin jäseniä. On mielestäni ihan loogista, ehkä jopa luonteesta/persoonallisuudesta riippuvaa, onko ihminen ajatteluun, kontaktiin vai toimintaan taipuvainen. Itse olen ehkä eniten ajatteluun taipuvainen, tehdas-tyyppinen ajattelija.

Konflikti?

Mitä on konflikti? Määritelmän mukaan konflikti synytyy kun muiden kiinnostuksen kohteet (intressit) vaikuttavat kielteisesti omiin. Määritelmä jakaa konfliktin kahteen näkökulmaan: unitaristiseen ja pluralistiseen. Unitaristisessa näkökulmassa konflikteja vältetään, pluralistisen näkökulman mukaan ne ovat välttämättömiä. Mielestäni on hassua ajatella, että konfliktit olisivat välttämättömiä. Toki niitä on, ja niistä varmasti oppii, mutta että niitä pitäisi tieten tahtoen olla, ei mielestäni johda mihinkään. Se että konflikteja vältetään on mielestäni ymmärrettävää, ja varsinkin Suomessa yleinen toimintatapa, mutta ei tietenkään välttämättä oikea. Mielestäni konflikteja ei tule etsimällä etsiä, mutta ei myöskään välttää. Jos ja kun konflikti tapahtuu, tulee se ratkaista. Kannattaa selvittää mistä on alun perin kysymys, ja yrittää päästä kompromissiin. Konfliktin lajista riippuu kuitenkin kuinka paljon konfliktiin kannattaa paneutua. Jos kysymys on esimerkiksi alaisten välisistä henkilökohtaisista ongelmista, on ne parasta välttää, ja jättää kahdenkesken ratkottaviksi. Jos konflikti koskee työtä, tai muuten häiritsee työn etenemistä, tulee siihen puuttua, vaikka se olisikin pohjimmiltaan henkilökohtainen asia.

"Perception is crucial to understanding. How you see, and what you see, determine how you will be."

Lopuksi haluaisin vielä esittää tunnilla esille tulleen mietelauseen, joka on mielestäni todella hyvä. Sen mukaan havaintokyky on välttämätöntä ymmärtämiselle. Kun lausetta miettii, huomaa sen olevan totta. Opiskelussa uusien asioiden ymmärtäminen ei välttämättä onnistu, jos ei havaitse olennaisia asiaan liittyviä tekijöitä. Eikö johtamisessakin ole kyse juuri havaitsemisesta? Siitä, että todella näkee ympärilleen, eikä vain katso. Silloin voi ymmärtää paljon alaisten ja koko työmaailman dynamiikasta.